Miksi olen toivottoman rakastunut "idään"

Itään on se harvinainen pelityyppi, joka ylitti alkuperäiset odotukseni ja on jo asettunut lujasti sydämeeni.

Tällaista ei tapahdu usein, mutta tiedän, että jokainen videopelejä pelaava on kokenut sen ainakin kerran. Missä pelaat jotain, mikä ei ehkä ole täydellistä (koska mikä on?) ja joka ei miellytä kaikkia, mutta näyttää siltä, ​​että se on tehty sinulle. Kuten ihmiset, jotka tekivät sen jotenkin koskettivat aivoasi ja tiesivät tarkalleen mitä haluat ennen kuin teit.

Tiesin, että haluan pelata Itään kun näin kourallisen kuvakaappauksia, ja tiesin sen oli pelata sitä, kun katsoin trailerin. Olin kuitenkin huolissani siitä, että olin rakentanut sitä liikaa päässäni, eikä se vastaisi epärealistisia odotuksiani. Toki – sellaisia ​​asioita tapahtuu koko ajan. Mutta onneksi näin ei ollut.

Se ei vain vastannut odotuksiani tai edes ylittänyt niitä. Itään särkyi ne kuin vuosisatoja vanha lasipullo, jota lyötiin vahvistetulla paistinpannulla.

Pelien vertaaminen muihin peleihin ja mediamuotoihin on typerää, tiedän, mutta se on nopein tapa selittää mitä tarkoitan. Itään tuntuu suurilta faneilta Maanläheinen teki niistä oman versionsa Legend of Zelda, sitten sai Studio Ghiblin luomaan taiteen ja musiikin. Olen rakastunut tähän peliin.

Alusta alkaen

Tarina tekee sen, mitä rakastan, ja se vain pudottaa sinut keskelle sitä. En tarkoita "in medias res" niinkään kuin "mitään ei ole selitetty ja sinun on opittava samalla." The sanaton (ja upea) intro tekee upean työn perustaa näyttämön, sitten buumi – olet täynnä se. Ei ole kiusallista esitystä eikä yksikään sankari, jolla on muistinmenetys tekosyynä selittää sinulle kaikkea hölynpölyä. Tässä on maailma, tässä ovat hahmot, nyt mennä!

Vaikka minua hieman hävettää myöntää, että vietin teknisesti suurimman osan ensimmäisistä parista tuntiani Itään ei pelaa sitä. Näet, pelin sisällä on tämä peli nimeltä Maalle syntynyt (mikä ei varmasti ole nyökkäys Maanläheinen), ja vaikka se on pohjimmiltaan minipeli, se veti minut mukaansa. Se on yksinkertainen RPG-lite-tapaus, mutta se vaatii myös useita yrityksiä viimeistellä, ja voit ostaa tavaroita pääpelissä täydentääksesi tätä pienempää peliä.

Yhtä ihastunut kuin olen ollut söpöstä pienestä sivupelistä, Itään asianmukainen on ollut hemmetin matka tähän mennessä. Kiistaton Maanläheinen fiilikset aiheuttivat hämmennystä taistelun alkaessa, sillä en kuitenkaan odottanut vuoropohjaisia ​​RPG-taisteluja. Ei sillä, että tämä olisi huono asia tietenkään. Itse asiassa aivan päinvastoin. Siinä on hyvin erottuva klassinen seikkailupeli, jota mielestäni pidän enemmän kuin mitä alun perin halusin.

Se on myös upea

Tosiaan kuitenkin, se on Itääntyyli, joka on saanut minut täysin järkyttymään. Kaikki tämän pelin esittelyssä soundtrackista visuaalisuuteen on ollut iloa. Toivon, että voisin korostaa joitain suosikkiääniraitojani, mutta traileri täytyy riittää toistaiseksi. Se on fantastinen, eikö?

Mitä tulee miten Itään näyttää, tiedän, että taide on subjektiivista, mutta tämä on yksi kauneimmista peleistä, joita olen nähnyt pitkään aikaan. Kaikki värit ovat niin eloisia, ja valotehosteet tekevät loistavaa työtä tunnelman luomisessa tai tunnelman luomisessa. Ja mallit ovat uskomattomia. Kaiken kaikkiaan hahmot, rakennukset, hirviöt ja ympäristöt ovat hämmästyttäviä. Täällä on niin paljon mielikuvitusta esillä, että se saa minut melkein mustasukkaiseksi.

menin sisään Itään Haluan epätoivoisesti pitää siitä, koska sen ulkonäkö ihastui minuun välittömästi, eikä se ole pettänyt pienintäkään. Ei vain visuaalisella rintamalla, mikä, kuten olen maininnut, on uskomatonta, vaan kaikilta muilta osin. Olen nauttinut itsestäni niin perusteellisesti kaiken siihen liittyvän takia.

Haluan nähdä ja kuulla mitä seuraavaksi, löytää lisää piilotettuja tarvikelaatikoita, löytää lisää ruoanlaittoreseptejä, tavata enemmän hahmoja ja murskata lisää hirviöitä paistinpannullani. Haluan tietää, mihin tarina johtaa. Ja tietysti minun täytyy lyödä Maalle syntynyt.